Kukaan ei koskaan välittänyt Jutasta ja mitä hänelle loppujen lopuksi kävi. Yksi kuitenkin välitti, ja toivoi, että muukin maailma välittäisi, mutta kukaan ei välittänyt, eikä halunnut tietää, mitä tapahtui nuorelle, katosiko hän ilmaan? Elääkö hän nyt onnellisena perheen kanssa? Tämä yksi, joka välitti haluaa kertoa nyt, mitä ihan oikeasti tapahtui... Välitätkö sinä?
Täst alkaa mun tarina, parempi ois ku ei ois koskaa alkanukkaa.Joissai jaksoissa saattaa olla aikaa rankkaa tekstiä, mut siit ei si tarvi syyttää mua, vaa iha ittees ku et jaksanu ottaa tätä mun varotusta vakavasti.

//TODELLA TÄRKEÄ ILMOITUS! TÄMÄ OSA ON LYHYT, KOSKA TÄMÄN TARKOITUS ON VAIN KOITTAA SAADA TARINA TYÖNNETTYÄ ALKUUN\\vaikka tässä osassa sitä draamaa ja jännitystä ei tule, se tulee ensi jaksossa, tai sitä seuraavassa XX'D

Eka oli vaa Elisa, faija ja mää. Elisa oli tollon ja yheksäntoista, ja iha kypsä lähtee, ei se jaksanu iskää, ja mähän en sitä vielä sillon tajunnu miks, ku musta faija oli tosi kiva. Tällön kukaan ei viälä tienny, et mitä tulevaisuus voi sisältää, Elisaa se ei ees jaksanu mitenkää kiinnostaa, sitä kiinnosti vaa halpa kämppä ja pojat.

Nii, mut sit lopulta ku Elisa lähti opiskelee enemmä ja löysi hyvän kämpän ja kourallisen kimmakämppiksiä, nii asiat muuttu aika paljo. Ny mul ei ollu siskoo äitin sijaisena, kun äiti kuoli synnyttäessään mua, Elisa sanoo et olin liian kova kakara äitille, aina pienenä kun Elisa sano ton, hymyilin sille söpön pikkutyttöhymyn. Mut kun Elisa lähti, huomasin miks se ei ollu jaksanu faijaa, ja mitä se oli peitelly multa. Faija oli sanonu menevänsä ostaan vähän ruokaa huomiseks, kun jääkaapis ei ollu enää jäljellä kuin puolikas maitotölkki, ja pakasteessa vaa jätskiä.

En jaksanukkaa oottaa faijaa istuen keittiön ruokapöydän ääres, otin pakasteesta jätskiä ja menin telkkarin eteen kattoon jotain tosi-tv:tä ja söin jätskiä. Ihmettelin kuinka faijalla kesti, mut aattelin vaan, että sil oli paljon ostettavaa. Jonkun ajan päästä kuulin kolinaa eteisestä, kolina oli kossut ja kompuroiva tyyppi oli mun faija.

Sillä sekunnilla älysin, mitä Elisa oli peitelly multa, ja miks se muutti pois. Iskä oli eteisessä ympäripäissään, ja juoden aina vaan lisää. Huolestuin jo, kun katoin mitä faijalla oli Alkon kassissa. Se oli löytäny sinne varmaan yheksän Koskenkorvapulloo, ja niittenki alkopitosuus oli taivaissa.

-"Terveeksh neitih, mishäsh veshsa olish?" Faija sano ottaen tukee eteisen patterista.

-"Tuollahan se, kävele suoraan vaa..." Mä sanoin varovasti ja nielaisin.

Faija otti muutaman askelen vessaan päin ja naurahti:

-"Kuulesh rakash, ishän kävely ow ny vähä ..." Faija sano ja nauro niin paljo et lyyhisty lattialle.

Menin faijan luo ja nostin sitä pystyy, se vielä vaan nauro. Lopult se kompuroi vessaan, ja mä jäin ulkopuolelle. Kun vessast kuulu ihan selvä yrjöömisen ääni, niin poskelleni vierähti kyynel. En mä pärjäis ilman Elisaa.

Juoksin huoneeseeni ja piilouduin peiton alle, mun pitää karata kotoo, aattelin. Ei täs vois muutakaa. Lopulta itkin itteni uneen ja heräsin aamul, uus päivä, jääkaapis puoli maitotölkkiä ja pakastejätski loppu. Istuin ruokapöytää, ja faija piti kädessään kahvikuppia ja näytti sottaselta, sil oli parta ajamatta ja hiukset niin sekasi ku vaa voi olla. Katoin sitä vähä vinoon, ja sit se nousi ylös, pelkäsin, et ny se tekee mulle jotai, mut se vaa otti lisää kahvia, ja katto mua samalla. Sit se istu takas pöytää ja sano:

-"Sori Jutta, olen todella pahoillani, mutta iskällä on nyt vähän huono olo. Viitsisitkö käydä kaupassa?"

Istuin hetken hiljaa ja piipersin hiljaa:"Joo..."

Menin eteiseen, laitoin kengät ja sit astuin pihalle pahvikassi kädessä.

Kaupat oli ihan lähellä meidän kotia, ei tarvinnu kävellä pitkää matkaa, kun jo näki tutun kauppiaan, kauppa, jos mä ja faija yleensä käytiin, oli nimeltään Wanhan ajan Kyläkauppa, ja siel oli aina sama kauppias, joka anto mitä pyys. Täl kertaa mul oli silt aika paljon pyydettävää. Ensin se moikkas mulle ilosesti.

-"Moi, saisko kaksi tölkkiä maitoa, sikaa, nautaa, voita, perunaa ja kananmunia" Pyysin.

-"No, tässähän ois. perus-satsi vai?" Peter sanoi.

-"Joo, mut haluisin kysyä, kävikö isä täällä eilen ostamassa ... viinaa." Kysyin Peteriltä.

-"Ei, ei hän ole täällä käynyt."Peter kertoi.

En yhtää tienny, missä faija oli viime iltasensa viettäny, mut tärkeint oli ny, et ei oltas tänää tyhjin vatsoin. Lähin siis kävelee kotiin, kotona faija vaa loju sohvalla ja tuijotti telkkaria, ja mä vein tavarat jääkaappiin. Sitte faija sano jotai, mikä sai mun veret seisahtumaa:"Bella tulee kahen päivän päästä. Muista sit, että Bella on se, joka maksaa tän talon vuokran, joten me ei nyt tehä virheitä."

Bella oli nelikymppinen täti, jost mä en tienny sen enempää, ku et se vihas mua, ja rakasti mun faijaa, ja tekis kaikkensa et pääsis must eroon ja sais olla faijan kaa. Kauhee ämmä, sen työstä mä en tienny vielä sillon.

Faijakaa ei paljo välittäny Bellasta, Bella asu Hollannis, mut kävi meillä välil, lähetti meille vähä rahaa tarvittaes, ja tuli kiusaamaa mua, mä vihasin sitä eukkoo. Mut mä en voinu sille mitää, et seki päivä tuli, jollon se tuli meille kylää. Se tuli taksil lentokentält, ja mä ja iskä oltii pihas oottamas, ja mä tunsin oloni jotenki ... tuskalliseks. Sit se auto tuli pihaan ja Bella astui ulos... Si tajusin juost sisälle, mut si en voinu mitää, itkin... Ja si se tapahtu, Bella tuli sisää.

-"Mika hata, tyttäseni?"